Levyn vaihtaminen RAID pakasta

Joskus sattuu käymään niin, että kovalevy hajoaa RAID pakasta. Tässä tapauksessa pikkupalvelimen RAID-1 kokoonpanossa tuli kiintolevyjen tila täyteen, joten molemmat levyt menivät vaihtoon. Tästä pikku viikonloppu urakasta selvisi itselle ja toivottavasti myös muille helpotuksena seuraavanlainen muistilista:

1. Käy hakemassa  kaupasta kaksi saman kokoista ja merkkistä kovalevyä (itseasiassa koko ei ole välttämätön. RAID-1 toimii pienemmän kovalevyn kokoisena). 
2. Ota irti toinen alkuperäisistä kovalevyista ja liitä yksi uusi.
3. Mene RAID hallintaohjelmaan, jota tarjotaan koneen käynnistyksen yhteydessä.
4. Rebuildaa uusi kovalevy, jolloin tiedot alkuperäisestä kovalevystä peilataan uuteen levyyn.
5. Ota toinen uusi kovalevy irti ja liitä toinen uusi kovalevy, johon ei ole vielä siirretty tietoa.
6. Yhdistä molemmat uudet kovalevyt RAID-pakkaan
7. Mene hallintaohjelmaan ja configuroi RAID-pakka toimimaan pienemmän kovalevyn kapasiteetilla
8. Käytä jotain partitiontiohjelmaa laajentamaan partition kokoja
9. Nauti lisätilasta

Wikipedia tarkentaa mikä on RAID:

Redundant Array of Independent Disks (RAID) on tekniikka, jolla tietokoneiden vikasietoisuutta ja/tai nopeutta kasvatetaan käyttämällä useita erillisiä kiintolevyjä, jotka yhdistetään yhdeksi loogiseksi levyksi. RAID-tekniikkaa käytetään etenkin siellä, missä levyjen vasteajat tai virheettömyys ovat tärkeitä, kuten levy- ja tietokantapalvelimissa.

Nykyisen RAID5:n kaltaisen tekniikan patentoi IBM:n Ken Ouchi jo vuonna 1978 (U.S. patent 4,092,732). Termin RAID keksivät Berkeleyn yliopiston David A. Patterson, Garth A. Gibson ja Randy Katz julkaisussaan "A Case for Redundant Arrays of Inexpensive Disks (RAID)" kesäkuussa 1988 SIGMOD:issa, jossa he esittelivät RAID1–5-tekniikat. Tekniikan idea on tuoda halvoilla (inexpensive) levyillä kalliita kaupallisia levyjärjestelmiä vastaava vikasietoisuus ja nopeus.

Tekniikkaa voidaan soveltaa useilla eri tavoilla, joista seuraavat ovat tavallisimmat. Käytössä on N kappaletta C-kokoisia levyjä.

• RAID0 eli lomitus (striping) yhdistää levyt yhdeksi loogiseksi tallennustilaksi, jonka kapasiteetti on N×C, ja yhteen levyyn verrattuna luku- ja kirjoitusnopeus N-kertainen. Data kirjoitetaan lomitettuna, eli se jakautuu tasaisesti kaikille levyille. Mikäli levyt ovat erikokoisia, kokonaiskapasiteetti on N × pienimmän levyn koko. Jos RAID0-pakasta yksikin levy hajoaa, menetetään koko pakan kaikki data.
• RAID1 eli peilaus (mirroring) tallentaa saman datan kahdelle (tai useammalle) erilliselle levylle, jolloin data säilyy vaikka toinen levyistä hajoaa. Periaatteessa tekniikka myös kaksinkertaistaa lukunopeuden.
• RAID0+1 yhdistää lomituksen ja peilauksen, jolloin sekä nopeus että vikasietoisuus paranevat. Data on palautettavissa, jos jokaisessa peilissä on ehjä levy.
• RAID5 tarjoaa C × (N − 1) -kokoisen kapasiteetin. Yhden levyn kapasiteetti käytetään kaikille levyille hajautetun pariteettidatan tallentamiseen. Pakkaa voidaan käyttää myös ilman pariteettidatalevyä, mutta tällöin menetetään vikasietoisuus: normaalissa RAID5-pakassa dataa ei menetetä, vaikka mikä tahansa yksittäinen levy hajoaa. Jos pakasta hajoaa enemmän kuin yksi levy, menetetään pakan kaikki data. RAID5 kasvattaa luku- ja kirjoitusnopeutta verrattuna yksittäiseen levyyn, mutta vaatii pariteettilaskennan vuoksi myös paljon laskentatehoa.
• RAID6 toimii kuten RAID5, mutta sisältää enemmän pariteettidataa. RAID6-pakasta voi hajota kaksi levyä ilman, että dataa menetetään.